Jalkapallo logo

TuWe Jalkapallo tänään

Turun Weikkojen jalkapallotoiminta tarjoaa eri ikäisille lajin harrastajille runsaasti eri vaihtoehtoja. Yli kaksikymmentä joukkuetta osallistuu kauden 2017 sarjoihin. 

Poikien juniorijoukkueita ovat: A19, B17P02, P03, P04, P05, P06 ja P07/08. Tyttöjen juniorijoukkueita ovat: T02, T03, T04, T05, T06, T07 ja T08.

Aikuisten joukkueita ovat Naisten edustusjoukkue, Naisten 2-, 3- ja 4-joukkueet, Miesten edustusjoukkueMiesten 2-joukkue (5. Div), Miesten 3-joukkue (6. Div) sekä Miesten 4 ja Miesten 5 jotka koostuvat ikämiessarjan pelureista.

Naisten edustusjoukkue pelaa Naisten Ykkösessä ja Miesten edustusjoukkue Miesten Kolmosessa.

Naisten harrasteryhmä TuWe 4:n toiminnassa voivat olla mukana kaikki jalkapallosta kiinnostuneet naispuoliset harrastajat iästä tai taitotasosta riippumatta.

Uusia joukkueita perustetaan tarpeen mukaan.

Useat juniorimme ovat edustaneet menestyksekkäästi seuraamme Suomen Palloliiton piirijoukkueissa sekä henkilökohtaisella tasolla SPL:n Turun piirin ja valtakunnallisissa taitokilpailuissa.

Oma keinonurmipintainen kotikenttä Raunistulassa tarjoaa korkeatasoiset ja tasalaatuiset puitteet seuran jalkapallotoiminnan kehittämiseksi.  

Jalkapallolla pitkät perinteet

 

TuWen ensimmäinen jalkapallojoukkues

Jalkapalloa pelattiin Weikoissa jo 1910-luvulla. Ensimmäinen maininta vuosikertomuksissa on vuodelta 1916, jolloin "potkupallon" harjoittelusta vastaavaksi huoltajaksi eli treenariksi valittiin O. Rajala. Seuran jalkapallotoiminta käynnistyi toden teolla jalkapallo-osaston perustamisvuonna 1920. Vuotta myöhemmin oli jalkeilla jo kolme joukkuetta ja saavutuksena ensimmäinen piirinmestaruus ja eteneminen TUL:n mestaruuskilpailujen välieräotteluun, jossa Helsingin Kullervo oli kuitenkin parempi luvuin 0-4. Seura toimi jo tällöin aktiivisena otteluiden järjestäjänä, mm. kyseinen välieräottelu oli Weikkojen järjestämisvastuulla. 1920-luvulla "ensi joukkue" (silloinen edustusjoukkue) kamppaili useasti ystävyysotteluissa mm. Helsingin Vesaa, Helsingin Kullervoa, Kotkan Rientoa ja Tampereen Kisa-Tovereita vastaan. Vuonna 1922 palloiluosaston peliasuksi määrättiin aikaisemman raidallisen paidan sijaan musta paita, jossa oli punainen kaulus, punaiset kalvosimet sekä seuran merkki punaisella. Myöhemmin peliasua on muutettu useamman kerran.

Ensimmäinen kosketus kansainväliseen jalkapalloon saatiin vuonna 1923 ottelussa Neuvosto-Venäjää vastaan. Weikot hävisi 1-3, mikä oli varsin hyvä saavutus ottaen huomioon, että liittojoukkue oli hävinnyt 0-5. Vuonna 1925 tappioluvut olivat enää 2-3. Seuraavana vuonna TUL:n liittojuhlissa edustusjoukkue ylsi käsittämättömään suoritukseen voittaen Neuvosto-Venäjän joukkueen 3-2. 1925 Frankfurtin työläisolympialaisiin lähetetyssä TUL:n jalkapallojoukkueessa oli lisäksi kolme weikkolaista: Vieno Vuorenpää, Lauri Heinonen ja Yrjö Lehtonen. Vuorenpää teki kisojen ensimmäisen maalin avausottelussa Belgiaa vastaan. TUL:n joukkue ylsi loppuotteluun asti, jonka se hävisi Saksalle; tuloksena oli siis hopeaa.

Weikkojen jalkapallojoukkue kuului 1920-luvulla TUL:n ehdottomaan parhaimmistoon. Jo vuonna 1922 joukkue eteni liiton mestaruusotteluun, mutta hävisi sen Helsingin Kullervolle 5-0. Kulervo olikin 1920-luvun TUL-jalkapalloilun mahtiseura kaiken kaikkiaan seitsemällä mestaruudellaan. Kaksi vuotta myöhemmin Kullervo oli jälleen mestari voittaen Weikot 1-0. Mestaruusottelun tappiota oli kuitenkin edeltänyt välierävoitto Helsingin Jyrystä luvuin 6-1, Turun piirin mestaruusottelun voitto Pyrkivästä luvuin 2-0 ja seuraavanlainen ystävyysotteluiden sarja:

  • 3-0 voitto Helsingin Jyrystä
  • 2-2 tasapeli ja 5-1 voitto Tampereen Kisa-Tovereita vastaan
  • 4-0 voitto Helsingin Kullervosta
  • 2-0 voitto Vaasan Kiistosta
  • 5-2 voitto Pietarsaaren Stjärnasta

Vuoden 1925 TUL:n mestari oli puolestaan Helsingin Vesa voittaen Weikot 1-0. Vuonna 1929 Weikot saavutti vihdoin TUL:n mestaruuden voittaen Helsingin Vesan luvuin 2-0. Samana vuonna käynnistettiin pitkäaikaiseksi tarkoitettu seuraotteluhanke Weikot-Helsingin Jyry-Helsingin Kullervo, mikä kuitenkin kaatui seuran lakkauttamisprosessin myötä. Myös suunniteltu, Weikkojen isännöimä ottelu Ruotsin TUL:ää vastaan kariutui, sillä Weikkojen maksettavaksi olisi tullut pääosa kustannuksista. Tämä ei ollut realistista seuran huonon taloustilanteen takia. Vaikka urheilullisesti Weikkojen jalkapallo oli saavuttanut TUL:n huipun, kehitys kaatui seuran ja liiton ympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin ja poliittiseen peliin. Vuonna 1930 tilanne kärjistyi jopa niin, että seuran jalkapalloilijoille ei myönnetty edes harjoitusvuoroja.

Voiman aikana palloilu sai oman jaostonsa vuonna 1934, jolloin siinä oli jalkapallon ohella mukana käsipallo ja jääpallo. Seuran jalkapallo oli vaikeuksissa, sillä edustusjoukkue oli hajonnut ja pelaajia siirtyi muihin seuroihin. A-sarjapaikka pystyttiin kuitenkin pitämään. Vähitellen saatiin koottua useampia joukkueita. Vuonna 1935 piirin kevätsarjoihin osallistui kaksi, vuonna 1936 kolme ja vuonna 1937 jo viisi joukkuetta. Kolme joukkueista oli palloilujaoston alaisia yleisen sarjan joukkueita, yksi oli nuorten joukkue ja yksi oli seuran voimailijoista koottu joukkue. Vuonna 1938 edustusjoukkue karsi paikasta TUL:n mestaruussarjaan, mutta ratkaiseva ottelu hävittiin. Piirin kevätsarja sentään voitettiin seuraavana vuonna. Vuonna 1940 Voiman edustusjoukkue voitti piirin Cup-sarjan ja nousi TUL:n mestaruussarjaan. Aarre Salokangaskin valittiin liittojoukkueen keskushyökkääjäksi. Jatkosodan alkaminen kuitenkin keskeytti sarjatoiminnan. Joukkueiden määrä väheni dramaattisesti.

Jatkosodan aikana pidettiin yllä ajatusta perustaa TUL:n yhteinen jalkapallojoukkue, johon olisi koottu työväenseurojen parhaimmisto. Tämä ajatus kaatui kuitenkin vallan ja vastuun jakamiseen, sekä eri seurojen perinteisiin ja myös nimiongelmaan. Sodan päätyttyä Voima osallistuikin kevätsarjoihin jälleen seitsemällä omalla joukkueella, ykkösjoukkueen voittaessa sarjansa ja sijoittuen TUL:n mestaruussarjassa kolmanneksi.

Vuonna 1948 seura osallistui kymmenellä joukkueella piirin jalkapallotoimintaan ollen aikansa vahvin TUL:n palloiluseura. Samana vuonna seuraan siirtyivät nimekkäät pelaajat Kalevi Lehtovirta, Kaino "Kingi" Honkanen sekä hänen veljensä Keijo Honkanen. Joukkoon liittyivät myös Allan Möller, Aulis Hirvonen, Martti Immonen ja Lasse Ruohonen. Maalivahtina oli Matti Salminen. Toiminnan laajeneminen näkyi luonnollisesti myös ottelumäärissä, jotka nousivat 150:een.

Vuonna 1948 seura voitti TUL:n mestaruuden. Mestaruusjoukkueessa pelasivat Aarre Salokangas, Reino Helispuro, Martti Lahti, Helge Vienonen, Talat Ismail (Atik Ismailin isä), Turkka Salmi, Kauko Laine, Martti Halme, Tauno Grön, Leo Salminen ja Kalevi Lehtovirta. Lehtovirta oli mukana kuusi kertaa myös maajoukkueessa. Valmentajana toimi Alku Kaukonen. Vuonna 1949 seuran valmentajana oli unkarilainen Janos Nagy. Mestaruuspaikka säilyi ja sarjoissa pelasi kaikkiaan 10 joukkuetta. Kansainvälisistä otteluista on säilynyt mm. maininta ottelusta Ruotsin BBK:ta (Boden Bandy Klubb) vastaan. Seuran pelaajista Kalevi Lehtovirta, Kaino Honkanen, Allan Möller ja Aulis Hirvonen valittiin liittojoukkueeseen. Lehtovirran ura Weikoissa päättyi kuitenkin epäselvyyksiin pelaajapalkkioissa ja vuoden kilpailukieltoon.

Alkupuolisko 1950-luvusta pelattiin TUL:n sarjoissa vaihtelevalla menestyksellä. Vuonna 1953 oli kohtalona Suomi-sarjasta putoaminen. Vuonna 1948 Suomen Palloliitto ja TUL olivat solmineet yhteisen sopimuksen, jolla kaikki palloilu vietäisiin SPL:n alaisuuteen.Vuonna 1955 seura liittyikin SPL:ään. Maakuntasarjapaikkaa ei onnistuttu heti saamaan, vaan vauhtia haettiin aluesarjasta. Kolmessa vuodessa seura nousi Suomensarjaan. Joukkue muodostui pääosin oman seuran kasvateista. Rainer Forss (18 A-maaottelua) siirtyi TuTosta ja Reino Helispuro tuli Viipurista. Puolustuksessa pelasivat Reino Laakso ja Risto Andersson, tukilinjassa Olli Palonen, Ismo Nieminen ja Gunnar Tuominen. Hyökkääjinä Niilo Elo, Urpo Vuorinen, Rainer Forss, Pekka Nekki ja Reino Peltonen. Mukana joukkueessa olivat myös Pentti Sairela ja Pekka Isaksson. Jalkapalloinnostuksen myötä seuran jalkapallojuniorien määrä nousi 150:een vuonna 1957.

Vuonna 1962 Turun Weikkojen maakuntasarjassa pelannut joukkue jäi vain yhden pisteen päähän noususta Suomensarjaan. Vuotta myöhemmin nousu jälleen onnistui. Vuonna 1964 kauden päätteeksi tuli putoaminen jälleen maakuntasarjaan, jossa seuraavan vuoden sijoitus oli viides. A-nuorten joukkue oli kuitenkin samana vuonna hopealla omassa sarjassaan.

Paluu Suomensarjaan tapahtui vuonna 1968, mutta vieläkään ei otetta onnistuttu pitämään, vaan paluu sarjaporrasta alaspäin oli jälleen edessä. Vuonna 1971 Turun Weikot oli III-divisioonan kakkosena. Nousu II-divisioonaan onnistui olympiavuonna 1972. Turun Weikot sinnitteli 1970-luvun toisen puoliskon sijoilla 4-8, kunnes 1977 tuli eteen jälleen paluu III-divisioonaan. Edustusjoukkue pelasi 1980-luvulla pääasiassa III-divisioonassa. Kaudella 1983 vauhtia haettiin Nelosestakin. Edustusjoukkue tavoitteli kiivaasti nousua II-divisioonaan, mutta se jäi haaveeksi koko 1980-luvulla. Menestystä saavutettiin kuitenkin piirisarjoissa, jossa tuloksena oli esimerkiksi vuonna 1985 toinen sija SPL:n ja ensimmäinen sija TUL:n sarjassa. Varsinkin TUL:n sarjassa saavutettiin useampikin mitalisija.

Vuonna 1983 Turun Voiman nimi herätettiin hetkeksi henkiin, kun se perustettiin Weikkojen sisarseuraksi jalkapalloiluun. Kansainvälistä väriä haettiin vuonna 1989 venäläispelaajien Vasili Orlovin ja Vladislav Kasatznokinin hankinnoilla.

Kaudeksi 1991 edustusjoukkue putosi IV-divisioonaan, mutta nousi seuraavana vuonna takaisin ylemmälle sarjatasolle. Jo kaudella 1993 edustusjoukkue karsi paikasta II-divisioonaan siinä kuitenkaan onnistumatta. Kaudella 1994 se onnistui nousemaan II-divisioonaan, jossa sarjapaikkaa ei kuitenkaan kyetty säilyttämään yhtä kautta pidempään. Taustalla oli myös jaoston taloudelliset ongelmat, joiden paikkaamiseen meni aikaa. Vuodesta 2003 lähtien edustusjoukkuejoukkue pelasi IV-divisioonaa. Vuonna 2005 vauhtia haettiin yhden kauden ajaksi Viitosesta, josta se nousi heti takaisin Neloseen. Tavoitteeksi astetettiin nousu pykälää ylemmäs. Miesten ja poikien joukkueita oli vuoden 2010 alussa yhteensä yhdeksän.

Ensimmäinen tyttöjoukkue perustettiin vuonna 2002 seuran täyttäessä 90 vuotta. Joukkue muodostettiin vuonna 1990 syntyneistä tytöistä, mutta ajan kuluessa joukkueeseen liittyi useita kokeneempiakin pelaajia. Ensimmäisellä kaudellaan vuonna 2006 naisten edustusjoukkue nousi Naisten Kolmosesta liiton Kakkoseen. Tämä joukkue oli seuran historian ensimmäinen naisten sarjatasolla pelannut joukkue. Vuoden 2010 alussa naisten ja tyttöjen joukkueita oli yhteensä jo kuusi.

Seuran jalkapallotoiminta sai merkittävän piristeen vuonna 2009, kun hanke tekonurmikentän rakentamiseksi Raunistulaan saatiin päätökseen. Weikkojen jalkapalloilijoilla on nyt oma kotikenttänsä, jota voidaan varata myös muiden käyttöön. Olennaisinta on kuitenkin se, että Raunistulan kenttä takaa Weikkojen omille jalkapalloilijoille erinomaiset harjoitteluolosuhteet.

Click to enlarge image TUL_mestarit_1949.jpgClick to enlarge image piirinmestarit1953_alle13v.jpgClick to enlarge image piirinmestarit1953_alle16v.jpgClick to enlarge image suomensarja1958.jpgClick to enlarge image tuwe_ensimmainen_joukkue.jpg

 

View the embedded image gallery online at:
http://turunweikot.fi/weikot/historia#sigFreeId5adabce10b